Kuva herää eloon

Sinisessä puvussaan Tuhkimo (Leena Orpana).

Hetki Unelmaa -muotokuvanäyttely Eräänlaisen kuningasnäytelmän yhteydessä

Suosittu, eri puolilla Suomea kiertänyt Hetki Unelmaa -muotokuvanäyttely on nähtävissä Seinäjoen kaupunginteatterilla Eräänlaisen kuningasnäytelmän yhteydessä 12.10.2013 saakka.

Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n ja Kehitysvammaisten tukiliiton yhteisessä valokuvaprojektissa kehitysvammaiset ihmiset eri puolilla maata pääsivät kokemaan unelmansa toteutuvan. Vuonna 2012 yhteensä 27 valokuvaajaa 19 paikkakunnalta toteutti Kehitysvammaisten tukiliiton paikallisyhdistysten kautta löytyneiden henkilöiden unelmia. Yhteisnäyttelyyn päätyi 62 kuvaa.

Projektiin mahtui monenlaisia unelmia, mm. Lordi, Tuntematon sotilas, argentiinalaisen tangon tanssija ja joukko prinsessoja. Yksi toteutuneista unelmista nähdään Petri Ollin kuvaamassa Laulaja-muotokuvassa. Kuvassa Veli-Matti Palomäki poseeraa särmikkäänä laulajana. Eräänlaisessa kuningasnäytelmässä tämä laulaja esiintyy!

Laulajan muotokuvaan ja muihin unelmiin voi tutustua TÄÄLLÄ.

Näyttelyyn voi tutustua teatterin aukioloaikoina ma-pe klo 11-17, la klo 12-17 sekä kaikkina esityspäivinä. Näyttely on ripustettu kaupunginteatterin yläaulaan sekä alakerran Verstasnäyttämön aulatilaan.

Yläaulan ripustus on nähtävissä aina teatterin aukioloaikoina.
Eräänlaisen kuningasnäytelmän esitysaikojen ulkopuolella Verstasnäyttämön kuviin tutustumisesta voi sopia teatterin vahtimestarin kanssa. Vahtimestari Jukka Kontkanen, p. 040 774 8433.

Lisätietoja näyttelystä löytyy Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n verkkosivuilta, osoitteesta http://www.ammattivalokuvaajat.fi/.

Dance Ability ja Kaaos Company

Tanssista on helpompi kertoa kuvin kuin sanoin. Tänään vastaani tuli videotaiteilija Sini Haapalinnan tekemä esittelyvideo DanceAbility Finlandin ja Kaaos Companyn työstä integroidun tanssin hyväksi Suomessa. Upea video, koskettava ja kaunis.

DanceAbility Finland ry on voittoa tavoittelematon yhdistys, jonka tehtävänä on edistää esteetöntä, integroitua tanssia ja murtaa ennakkoluuloja vammaisuuden rajoitteista. DanceAbility Finland pyrkii jatkuvasti etsimään raikkaita tapoja rikkoa tanssin ja ilmaisun rajoja työpajoissaan ja tanssiesityksissään. Luomme jokaiselle halukkaalle tilaisuuden tanssin kokemiseen ja tanssista nauttimiseen. Tanssin, liikkeen ja tietoisen havainnoinnin kautta on mahdollista jakaa toisten kanssa jotain sellaista, mitä ei voi yksin kokea, ja missä mikä tahansa on mahdollista. Välikaiset sivut löytyvät osoitteesta: danceabilityfinland@blogspot.fi.

!! Myös DuvTeaternin Duva/Diva -valokuvakirja tuli eilen postitse. Upeat valokuvat on ottanut Stefan Bremer. Osaa kuvista näkee esim. TÄMÄN linkin takaa. DuvTeatenin sivut löytyvät osoitteesta duvteatern.fi.

t. Venla

Kohti rakkautta ja hyväksyntää

Remy Lehmann ja Titta Asikainen
kuva: M. Araneva

Miia Yli-Kivistö ja Lari Fills
kuva: M. Araneva

"Aivan mahtava!"
"Mä olin niin sanaton, kun mä sain sovittaa sitä. Mä oon niin sanaton."

Puvut, vaatteet, roolivaatteet, esiintymisasut. Ne ovat täällä! Vau. Taas olemme askeleen lähempänä esitystä. Puvustaja-lavastajamme Annukka Mäntynen toi viime viikonloppuna esiintyjillemme pukuja sovitettavaksi. Ehdotukset saivat, lievästi sanottuna, positiivisen vastaanoton. Kuvia puvuista en vielä näytä, pidetään jännitystä yllä.

Lauantaina oli muutenkin erityisen vaikuttava ja liikuttava harjoituspäivä. Ymmärsin jälleen, että produktio on hyvin merkityksellinen kaikille osallistujilleen. Yksi esiintyjistämme kuvasi kuinka rakkaus ympäröi työryhmäämme. "Tuntuu kuin olisi sellainen kehä koko ajan ympärillä." Silmänurkkaa sai olla pyyhkimässä pitkin päivää.

Rakkaudesta ja hyväksynnästä... Tätä videota olen katsonut harjoituskaudella useamman kerran. Huhhuh. Kiitos linkistä, Hanna. Kieltä ei tarvitse ymmärtää. Tulkaa lähemmäksi, linkki löytyy tästä. (Videon Making of löytyy täältä. )

Treeneissä ei rakkausfiiliksistä ja kauniista esiintymisasuista huolimatta ollut alati auvoisaa. Tuskastuneita ilmeitä näkyi niin lavalla kuin ohjaajanpallillakin. "Tää on niin sekavaa." Ohjaajan vai esiintyjän kommentti, hmm. Keskeneräisyyden sietämistä saamme harjoitella itse kukin tässä produktiossa. Luottoa löytyy työryhmältä, siitä olen kiitollinen.

Ja tärkeintä on, että esitys alkaa hyvinkin muotoutua. Ollaanhan me "kahlattu" se läpikin jo kertaalleen. Jip!

Yllä kuvat parista "rakkauskohtauksesta".


- Venla -

p.s. Sain itse pari päivää sitten seuraavan rakkaudentunnustuksen:
"Mä rakastan sua Lakeuren ristin verran." Se ei ole vähän se.

"Ei tämä ole verstas, vaan valtaistuinsali!"

Iloisissä fiiliksissä.
Kuvassa allekirjoittanut, Titta Asikainen ja Remy Lehmann.
Kuvan otti Marjaana Araneva.

Kun esitystä tehdään osallistujien omista unelmista käsin, mahdollisimman ryhmälähtöisin ajatuksin, tulee vastaan kysymys ohjaajan asemasta ja roolista. Miten säilytetään osallistujien oma ääni kirkkaana ja aitona osana kokonaisuutta? Miten minä ohjaajana vien prosessia eteenpäin niin, että jokaisen omat unelmat sulautuvat yhteinäiseksi kokonaisuudeksi, ilman että ne kadottavat mitään oleellista?

Tämän tyyppisten teatteriproduktioiden ikuisuuskysymys onkin, voiko teatteriprosessi koskaan olla puhtaasti demokraattinen. Onko tuleva esitys, sen yhteisölähtöisestä pyrkimyksestä huolimatta, ensisijaisesti minun näköiseni, minun aatemaailmastani kumpuava? Ajanko ohjaajana tiedostamattani (tiedostaen) omia väitteitäni näyttämölle? Kenen jutusta tässä on kyse?

Marjaana (mahtava assari) lähetti yllä olevan kuvan tänään harjoitusten jälkeen. Sen otsikko oli "harkat ja tekemisen ilo". Onneksi lähetti, sillä treenien jälkeen olin jo aivan pyörällä päästäni. Mistä olikaan kyse ja miten mennä eteenpäin? Jajaja... Tärkeä dokumentaatio Marjaanalta, että iloa oli. Ja sitä on ollut ryhmässä alusta lähtien. Tekemisen iloa ja heittäytymistä. Tämä ryhmä on hyvä ryhmä, kuningasryhmä. He ovat olleet alusta asti valmiita heittäytymään kylmään veteen. Päistikkaa kohti tuntematonta, ohjaajan toisinaan luvattoman sekavista ohjeista huolimatta. Täpinöissäni olen näet välillä unohtanut kaikki ohjaamisen perusasiat.

Joskus teatterintekeminen on tekemisen ilon lisäksi hampaiden kiristelyä ja paniikkihikeä, puhumattakaan tylsästä vuoron odottelusta. Tässä produktiossa on ohjaajalla tiukka paikka; miten pitää koko työryhmä motivoituna, tai edes hereillä?

Tänään olivat ensimmäiset harjoitukset Eräänlaisen kuningasnäytelmän esiintymistilassa, eli Seinäjoen kaupunginteatterin Verstasnäyttämöllä (tai pikemminkin valtaistuinsalissa, kuten eräs näytelmän hahmoista kuvittelee). Tuntui hyvältä päästä tilaan. Se on nyt meidän tila, päämaja, esityksen koti seuraavat 7 viikkoa.

Jännityksellä odotan tulevia viikkoja, löytyykö minusta edes pikkiriikkisen musikaaliohjaajaa. Kyseisen alan taitoa nimittäin tarvitaan – miksi meninkään kyselemään osallistujien esiintymisunelmia. Edellisestä musikaalikokemuksestakin on vierähtänyt jo hetki. Näin Hello Dollyn juurikin Seinäjoen kaupunginteatterissa tasan 20 vuotta sitten.
(Nyt taisin hieman suolata juttua...)

Tekemisen iloa, tekemisen iloa. Yhteistä iloa. Huomenna taas valtaistuinsaliin.

- Venla -

Boogie

Ohjaajan pikapäivitys ennen treenien alkua.

Kellarissa hurisee, on hämärää, jännittää.
No, ei tämä mikään kellari ole, vaan Seinäjoen kaupunginteatterin Elissa-näyttämö.

Tyhjä tila, tyhjä näyttämö. Tästä on hyvä aloittaa ensimmäiset harjoitukset teatterilla. Aiemmin olemme harjoitelleet nuorisokeskuksella (kiitos Nuorisopalvelut), kansalaisopistolla ja Ylistaron toimintakeskuksella. Vielä parit harjoitukset tässä "poikkeustilassa" ja sitten Verstas-näyttämölle, jossa esitys saa ensi-iltansa reippaan kuukauden päästä.

Virittäytymismusana toimiva Pulp fiction -soundtrack on edennyt Jungle boogiesta leppoisaan surffiralliin. On aika nousta portaat ja mennä vastaanottamaan työryhmää.

Hyvä boogie!