Yhtä tyhjä Valtaistuinsali, kuin Verstas on...

Tänään se oli, viimeinen esitys. Haikeaa. Minulla on jo nyt ikävä kunkkuryhmää. Aivan mahtavaa kuitenkin; saimme tämän valmiiksi, ja niin lyhyessä ajassa. Kiitos Venlan.

Loppubileissä pidimme monta erillaista puhetta, katsoimme harjoituskuvia & videon, ruokailimme, juhlimme Titan synttäreitä, nauroimme, itkimme ja pidimme hauskaa. Lopuksi halattiin ja hyvästelimme toisemme, itkien tietysti. Kun minua työryhmässä ollaan kehuttu, on ollut hankalaa antaa vastakehuja, sillä he ovat niin mahtavia ettei sanoin voi kuvailla. ♥ olette ihania

Tyhjäsimme/siivosimme näyttämöä lavasteista ja bileiden jälkeisistä sotkuista bileiden jälkeen. Lopuksi valtaistuinsali näytti aivan Verstaalta (ihmekkään?). Pakko sanoa, että emme näytellet Verstaalla, emmekä harjoitelleet siellä, se on ainakin minulle valtaistuinsali ja tulee aina olemaan.

Ketkä täyttivät katsomomme ja aiheuttivat loppuun myydyt esitykset? Keitä saimme viihdyttää? Katsojia tietty. Ilman heitä, esittäisimme tyhjälle katsomolle. Kiitos positiivisistä palautteista ja siitä että vaivaudutte tulemaan.♥Kiitos

Kiitos kiitos kiitos ♥

Sofia Niemelä

Vielä on aikaa

Finsteris. Remy (vas.) ja Sofia (oik.).

Mehän vasta tapasimme, ja nyt tämä on jo melkein loppu. Harmi että aloin tutustua paremmin vasta kesän harjoituksissa työryhmäämme. Nyt kuningasryhmä on minulle enemminkin kuin kuningasperhe. 

Ennen ensi-iltaa, juksutin Venlaa lähettämällä hänelle vanhan kuvan jossa olin sairaalassa sairaalavaatteissa. Hän luuli (kuten oli tarkoituskin), että olin sairaalassa ja soitti kuvan lähetettyäni perään kysellen mitä on sattunut. Venla meni lankaan ja lupasi kostoa.
Ensi-iltaa juhliessamme esityksen jälkeen nostimme maljaa ja Venla jakoi meille muistoksi kortteja. Aloin itkemään (minuahan ei saa helposti itkemään), ja totesin että tämä taisi olla Venlan kosto saadessaan minut itkemään.

Lauantaina tulen vollottamaan takuu varmasti, sillä itken jo tätä kirjoittaessani. Ilon kyyneleitä tietenkin.

Osaa en varmaan saata esitysten jälkeen välttämättä ikinä enää nähdä, mutta vielä on aikaa iloita seurastamme. Esittäisinkin toiveeni työryhmälle, että tapaisimme vielä joskus tulevaisuudessa. En tiedä miten elää tästä eteen päin ilman teidän seuraanne! Olette tärkeitä!

Kieltäydyn uskomasta että Lauantaina olisi viimmeinen esitys/tapaaminen, kiellän.

Sofia

Bileet vielä kahdesti

Aijai, viimeisiä viedään. Eräänlainen kuningasnäytelmä käy viimeistä viikkoaan. Esityksiä on jäljellä enää kaksi, perjantaina 11.10. klo 18.00 (lippuja saa vielä!) sekä lauantaina 12.10.

Haikeus meinaa hiipiä rintaan... Näiden ihmisten kanssa ollaan matkattu - laskentatavasta riippuen - 8 kuukautta. Ja pian pitää sanoa heipat, vai pitääkö sittenkään? Voisiko tämä jatkua tavalla tai toisella?

No vielä ei ole varmuutta tulevasta, mutta se on varmaa, että Verstaalla on bileet vielä kahdesti! 

I gotcha!

Titta, Saima ja Remy. Kuvan otti Katariina Vestergård.

Lämmöllä,
Venla

Lisänäytös perjantaille 11.10.!

Iloisia uutisia!
Kunkulle tulee lisänäytös perjantaille 11.10. klo 18.00!
Kysy lippuja teatterin lipunmyynnistä numerosta 06 4162600 tai osta suoraan verkosta www.netticket.fi.

Päivitys

7.10. aamuyön ensimmäsinä tunteina mietin edelleen näkemääni ja kokemaani. Pikkuhiljaa alkaa normaali olotila tulla takaisin sen lauantaisen hurmion jälkeen. Nähdessäni Eräänlaisen kuningasnäytelmän kokonaisuudessaan, koin jotain suurta ja ihmeellistä, mikä sai kyyneleeni virtaamaan vuolaasti esityksen ensihetkistä lähtien. Kyse ei ollut surusta tai mistään negatiivisesta tunteesta, vaan suuri hyvänolontunne valtasi mieleni ja nautin esityksestä alusta loppuun asti. Tuo ihana näyttelijöiden ryhmä, joka on niin lämminhenkinen ja positiivinen joukko erilaisia persoonia, on painunut mieleeni ja sydämeeni lähtemättömästi. On ollut ilo tutustua kaikkiin ja jakaa mukavat hetket jo kesästä lähtien. Alun ujot hetket ovat vaihtuneet raikuvaan nauruun ja halauksiin. Nuo yhteiset tekemisen hetket ja näytelmän harjoitukset ovat tuottaneet tulosta ja Venlan lempeässä ohjauksessa tämä näytelmä on kypsynyt ihanaksi kirpeän makeaksi ja mehukkaaksi hedelmäksi, jota on ilo nauttia ja sitä haluaisi vain lisää ja lisää. Monet harjoitukset olin mukana, suurimmaksi osaksi kuskin roolissa ja verstaan... eikun valtaistuinsalin penkillä nukkuen. Ei sillä, että harjoitukset olisivat tylsiä olleet mutta yötyöläisenkin on jossain vaiheessa nukuttava. Se kuuluisa äidinrakkaus on auttanut jaksamaan ne univajaat vuorokaudet, koska tietoisuus siitä uhrauksen palkasta, on mennyt kaiken edelle. Mutta en olisi uskonut, miten suuria tunteita voi nämä kaikki ihanat ihmiset saada näyttelemisellä aikaan mutta nyt se on koettu. Tuo sisimmältään lempeä Hallitsija, jota Remy ilmeikkäästi näyttelee, on myös näyttämön ulkopuolella niin hyväsydäminen ja kaikki huomioonottava. Urheasti syysflunssan kourista Remy kiskaisee itsensä lavalla täyteen loistoon ja saa poskilihakset hytkymään yhdessä piilossa olevien vatsalihasten kanssa. Tuo loistava Salapoliisi ja Hallitsijan oikea käsi, Lari ei jää taatusti kenenkään varjoon, jos hauskuutuksesta on kyse. Tekstiä pulppuaa kuin kevätpurosta antamaan iloa tähän synkkään syksyyn sekä lavalla, että sen ulkopuolella. Miia, tuo kaunis ja herkkä Lumoojatar. Ne lempeät katseet ja huikkaukset omalle Lari-rakkaalle näkyvät ja kuuluvat jokaisessa hetkessä. Miten urheasti Miia istuu kammattavana pukuhuoneessa ja minä kiireessä pyytelen anteeksi, jos tukistelen tai yritän työntää pinniä päänahasta läpi. Miian vain toteaa lempeästi, ettei se haittaa. Titta, ettei sittenkin ole kaukaista sukua Herbertille? Loistavaa uppoutumista rooliin ja ihanan viihdyttävää, kuten aina. Onneksi näin tämän näytöksen, missä Titta oli mukana. Entäs sitten Saima? Aina iloinen ja hyvä juttu hihassaan. Uskomattoman tomerana Emäntänä hääräilee lavalla ja yhdessä Aarto-isännän kanssa saa suupielet kohti korvia. Aarto on yhtä lempeä ja hyväntuulinen lavan molemmin puolin. Matti, se on meidän kansikuvapoikamme, jolla on pilke aina silmäkulmassa. Se samainen pilke vilahtaa myös siinä, kun Matti reippaasti ottaa kitaransa ja syventyy rooliinsa. Esko, Menninkäinen, jonka huomaan uskoisin oman tyttäreni. Tähän voisin piirtää suuren sydämen Meidän Teemu onkin sitten ihan vastakohta sille lavalla nähtävään Gangsteriin. Ei ole lavan takana sitä uhmaa minkä niin komeasti näyttelee, vaan toiset huomioonottaen kauniita kohteliaisuuksia jaellen tuo päivään piristyksen. Kaisan valinta haluta näytellä Pocahontasta, on varmaankin osa häntä itseään ja hän tekee sen hienosti. Pukuhuoneesta ei ole naurunkikatusta puuttunut, kun Kaisa on paikalla. Vaikka lukuisissa harjoituksissa olin mukana, jouduin aina olla pukuhuoneen kätköissä juuri Jennin Laulajan esiintyessä. Todella hyvin, turhia hötkyilemättä ja yleisön huomioonottaen Jenni lauloi kauniin ja herkän laulun. Kiitos siitä. Lavalla nähdään Vasen käsi heti alkuhetkistä lähtien mutta ehkä kumminkin eniten odotin, että lavalle saapuu Sarah upeassa puvussaan. Kyyneleeni lähtikin pulppuamaan ihan valtoimenaan ja jouduin kamppailla, etten olisi ulvonut ääneen pilaten sen kauniin laulun. Tunteet olivat sekaisin jännitystä, rakkautta ja suurta ylpeyttä. Sivusta takahuoneessa katsellessani, olen tuntenut sitä samaa ylpeyttä, että yritykseni kasvattaa kiltti ja suvaitsevainen tytär, ei ehkä ole mennyt ollenkaan pieleen. Sofia, olet tärkeintä maailmassa. Tästä ryhmästä siis huokuu lempeys, hyväntahtoisuus ja iso ilo. Mukana on aimoannos näyttelijänlahjoja ja unelmia. Tästä erilaisten unelmien rykelmästä Venla taitavasti kokosi ja ohjasi jotain unohtumatonta. Näytösten jälkeen monista monista suunnista kuului kehuja ja toiveita lisäesityksistä tai jatkosta samankailtaisissa tunnelmissa. En ollut ainoa, joka joutui turvautumaan nessuun esityksissä. Kiitos koko Kunkku-poppoolle
Halauksin Päivi